Voiko maalausta käyttää nuottina? Näin Eeva loi syntymän hetkeä kuvaavan improvisaatioteoksen
Eevan ohjaaman improvisaatioteoksen ensiesitys oli Vantaan taidemuseossa Artsissa joulukuussa.
Eeva Siljamäki:
Sabrina ja Saarten tytärten joulukonsertissa kuultiin Kantelettaren runollinen versio Neitsy Maarian kokemuksista. Tarina kertoo raskaaksi tulemisesta, yksinäisestä synnytyksestä saunassa, tähden syttymisestä ja lapsen syntymän riemusanomasta. Tässä kirjoituksessa kerron, kuinka ilmaisimme synnyttämisen hetken improvisaation ja graafisen partituurin kautta. Kirjoituksen lopussa voit kuunnella, millainen teoksesta tuli.
Perinteet ja rauhallinen, lämmin tunnelma ovat jouluna tärkeitä. Joulukertomuksissa todetaan synnyttämisen ajan tulleen, minkä jälkeen kuvaillaan seimeä ja sitä, kuinka tähti syttyy taivaalle. Harvemmin jouluisissa mietteissä halutaan syventyä itse syntymään ja siihen liittyviin kipuihin tai tuskiin.
Sabrina pohti, että Kantelettaren runokokonaisuuden kannalta on tärkeää miettiä, miten synnytyksen voisi esittää symbolisesti. Marjatta (Maria) on yksin konkreettisen äärellä. Hän on aiemmin joutunut kohtaamaan ihmisten välistä sosiaalista pelailua ja tullut suvun hylkäämäksi.
“Olimme jo tutustuneet synnytystuskia helpottavaan synnytyslauluun Jennin ja Katjan opastuksella. Nyt oli vain pidettävä mieli avoinna, kokeiltava rohkeasti ja heitettävä palaset yhteen.”
Syksyn alussa laulajat ja Sabrina olivat säveltäneet konsertin kappaleet, mutta synnytyksen hetki oli edelleen hahmottumatta lopulliseen muotoonsa. Kun Sabrina heitti ilmaan, että "tähän tulee sitten synnytys improttuna", alkoi mielessäni pyöriä mahdollisuus: voisinko hyödyntää omaa improvisaatiotaustaani kollektiivin hyväksi? Olimme jo tutustuneet synnytystuskia helpottavaan ja rentouttavaan synnytyslauluun Jennin ja Katjan opastuksella. Nyt oli vain pidettävä mieli avoinna, kokeiltava rohkeasti ja heitettävä palaset yhteen.
Ennen vanhaan synnyttäminen on tapahtunut yksin saunassa tai kesken peltotöiden, koska raskauden ja synnytyksen piilottelu on ollut yleinen käytäntö. Synnyttäjän apuna on ollut loitsuaminen, maagiset toimet ja esimerkiksi saunominen. Kesken erään palaverin huomasin ajatusten muhineen ja kirjoitin ylös muutamia improvisoidun äänentuottamisen tekniikoita ja hajatelmia biisin rakenteesta ja kestosta.
“Kun biisin kirjoittaminen alkoi ahdistaa, tuntui luonnolliselta siirtyä keittiön pöydän ääreen ja siirtää ajatuksia siveltimen ja akryylivärien kautta esittävään muotoon.”
Palatessani ideoihin myöhemmin kotona huomasin, että monitasoisia ajatuksia ja kokonaisuutta oli hankala työstää eteenpäin vain sanallisesti. Nuotinnos taasen tuntui aivan liian sitovalta - kuin valmiilta, nuotinnetulta sävellykseltä, mikä ei ollut tavoitteeni.
Olen maalannut paljon tämän vuoden aikana, koska olen huomannut voivani käsitellä mietteitä värien ja muotojen kautta. Kun biisin kirjoittaminen alkoi ahdistaa, tuntui luonnolliselta siirtyä tuttuun paikkaan keittiön pöydän ääreen ja siirtää jo jonkun aikaa muhineita ajatuksia siveltimen ja akryylivärien kautta esittävään muotoon.
Tästä maalauksesta lähdimme liikkeelle. Luimme maalausta vasemmalta oikealle kuten nuottiakin, ja erilaiset väripinnat kuvastivat eri laulajaryhmien rooleja.
Maalatessa, kuten improvisoidessakin, minun ei tarvitse vielä tietää, mikä on lopputulos. Kuvan ilmaisu syntyy ja muotoutuu teknisten taitojeni tai taitamattomuuteni, virheistä oppimisen ja kokeilun kautta. Värejä käyttämällä loin maisemaa, jonka tunsin kuvaavan Marjatan synnytystä, kuten kasvavia aaltoja, saunan utuisuutta, loitsuamista ja kiukaan sihahtelua. Lopussa syttyvät tähdet lapsen syntymän merkiksi. Halusin myös pehmentää kipua, joka liitetään synnyttämiseen. Tavoitteena ei ollut shokeerata yleisöä vääntelehtivillä kehoilla, vaan tuoda elämän syntymän myönteisyys esiin koskettavalla ja aidolla tavalla, mutta symbolisesti.
“Värejä käyttämällä loin maisemaa, jonka tunsin kuvaavan Marjatan synnytystä: kasvavia aaltoja, saunan utuisuutta ja kiukaan sihahtelua.”
Maalatessa minun oli mahdollista soittaa mielessäni ja edessäni useita raitoja yhtä aikaa ilman, että sävelet olivat sidottuja tiettyihin säveltasoihin. Saatoin hyödyntää laajaa väriskaalaa ja hahmottaa siten kokonaisuuden. Skaala laajeni hetkessä huomattavasti perinteisestä nuottikirjoituksesta vastaamaan improvisaation vapausasteita. Samalla laulajille tuli tilaa omalle tulkinnalle, mitä sanallistin kohtauksen ohjaamisessa.
Musiikin alan ammattilaisellekin on kova paikka tuoda oma tuotos ensimmäistä kertaa muiden silmien eteen kokeiltavaksi. Sen lisäksi, että uutena kollektiivin jäsenenä tulin ohjaamaan improvisaatiota uudella tyylillä, toin mukanani myös graafisen partituurin. Pystyin kuulemaan teoksen jo omassa päässäni, mutta sen varsinainen toteutuminen vaati jokaisen osallistujan improvisoivan panoksen.
Saarten tyttärille tämä oli uusi tapa työskennellä improvisoidun musiikin kanssa, mutta vastaanotto oli, kuten kollektiivissamme olen huomannut, tukea antava ja hyväksyvä. Koen improvisaation sosiaalisina taitoina: siihen kuuluu tarjousten hyväksyminen, toisen tukeminen, tietoinen läsnäolo, ikävistä ajatuksista irtipäästäminen ja huomion palauttaminen tähän hetkeen, ilman tuomitsemista. Saarten tyttärillä oli jo hyvä, improvisaatiomyönteinen pohja, koska Sabrina oli vaalinut ilmapiiriä ja omalla intuitiivisella tavallaan hyödyntänyt improvisaatiota harjoittelussa ja esityksissä.
“Improvisaatiossa ‘täysi vapaus’ voi olla lukitsevaa ja estää koko vapauden.”
Jälkeenpäin Sabrina kuvaili, kuinka hän ei ollut aiemmin suhtautunut improon sävellyksenä tai teoksena. Häneltä oli mennyt jonkin aikaa tajuta, että kuvasta ja improvisaatiosta oikeasti syntyi kokonainen biisi, vaikka pohjalla oli graafinen nuotti, maalaus. Oli elämyksellinen juttu ihmetellä yhdessä nuotin äärellä, mitä kaikkea siellä on. Toisaalta oli improvisaation vapaus, mutta kuitenkin rajat sille, mitä se voi olla.
Improvisaatiossa "täysi vapaus" voi olla hyvinkin lukitsevaa ja estää koko vapauden. Sen sijaan vapautta voi ruokkia jokin asetettu yksinkertainen raja tai määre, jonka mukaan toimia. Minun roolini oli loppujen lopuksi luoda kohtaukseen, teokseen, biisiin - rakkaalla lapsella on monta lempinimeä - reunaehdot, joiden sisällä laulajat voivat päästää musiikilliset ja ilmaisulliset taitonsa valloilleen.
Improvisaatio on minulle säveltämisen, esiintymisen ja olemassaolon ytimessä, joten olen erittäin iloisesti yllättynyt, että sain heti ensimmäisenä Saarten tytär -kautenani ottaa sitä mukaan musiikilliseen toimintaan. Kiitos tästä mahdollisuudesta Sabrinalle ja jokaiselle tyttärelle! :)