tiketti-cover.jpg

Sabrina ja Saarten tyttäret x Nihkee Akka: Voisi jo lempiä!

27.4.2019 Korjaamo


Sabrina ja Saarten tyttäret on laulukollektiivi, joka luo uutta musiikkia yhdistelemällä ikiaikaisia kansanrunoja tarttuviin melodioihin ja särmikkäisiin rytmeihin. Laulut kertovat nuoren naisen elämästä - ajasta aikaan kasvukivut ja onnenaiheet ovat samanlaisia. Lauluteksteistä punoutuu kokonaisuus, jossa haaveileva tyttö kasvaa unelmiaan toteuttavaksi nuoreksi naiseksi.

Sabrina Ljungberg perusti Sabrina ja Saarten tyttäret -laulukollektiivin syksyllä 2015 esittämään sävellyksiään Kantelettaren teksteihin. Alun perin projektikuoroksi kootusta yhtyeestä kehittyi nopeasti erityislaatuinen ja laajaa kiinnostusta herättänyt nuorten naisten ensemble. Heittäytyvä ilmaisu ja draamallinen jännite on leimallista yhtyeen esityksissä. 

Keväällä 2019 Sabrina ja Saarten tyttäret julkaisee Saaren neito -musiikkivideon ja EP:n. Kesällä 2018 julkaistu Lemmennosto EP sai innostuneen vastaanoton, ja musiikkivideo keräsi parissa viikossa yli 30 000 katselukertaa. Yhtye on kutsuttu kesäkuussa 2019 Tanskaan Aarhus Vocal Festival -tapahtuman kuorokilpailun finaaliin yhdessä viiden muun kuoron kanssa ainoana suomalaisedustajana.

Jo perinteeksi muodostunut, vuonna 2019 kolmatta kertaa järjestettävä Voisi jo lempiä -konsertti toteutetaan erilaisten kiinnostavien artistien kanssa. Aiemmat vieraat konsertissa ovat olleet kansanmusiikkiyhtye Valma & Varsinaiset ja Mieskuoro Euga.


Sabrina Ljungberg (s. 1989) on helsinkiläinen monipuolinen musiikintekijä: kuoronjohtaja, laulaja, säveltäjä ja sovittaja. Sabrina johtaa Saarten tytärten lisäksi Filianna Lahden Naislaulajia, Savolaisen Osakunnan Laulajia sekä Vaskivuoren lukion kamari- ja mieskuoroja. Sabrina valmistui keväällä 2018 musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen koulutusohjelmasta ja on suorittanut kuoronjohdon B-kurssitutkinnon. Keväällä 2019 Sabrina oli ehdolla Classic FM -radiokanavan TEMPO -palkinnon saajaksi.


Nihkee Akka on kirjoittaja ja koomikko Jonna Nummelan feministinen, lavarunoileva alter ego, jonka runoissa keskeistä on huumori ja normikriittisyys sekä tavoite purkaa esiintyjän ja katsojan välisiä raja-aitoja. Nihkeen Akan queer-henkiset esitykset yhdistelevät vaihtelevia määriä runoutta, stand up -komiikkaa, dragia, esitystaidetta ja klovneriaa. Nihkee Akka on hallitseva Poetry Slamin suomenmestari 2018. Lavan ulkopuolella Nummela toimii Helsinki Poetry Connectionin varapuheenjohtajana ja sanataideohjaajana. 


Sabrina ja Saarten tyttäret: Sabrina Ljungberg, Eeva Helemaa-Ryymin, Katja Huurinainen, Pirita Härkisaari, Päivi Ilkka, Jutta-Maija Joelsson, Anna Kinnunen, Jenna Korhonen, Minttu Kruus, Essi Lehto, Jenni Liikaoja, Sonja Nyblin, Elina Rantanen, Martta Reinikainen, Maria Salminen, Tanja Samulin, Kati Tuppurainen, Auli Vesamäki


Voisi jo lempiä!

Lemmennosto
Säv. Sabrina Ljungberg, san. Kanteletar

Soriat ei suutaan kuluta
Larin Paraske

Kun tulis sulho
Säv. Sabrina Ljungberg, san. Kanteletar

Kun mun kultani tulisi
Säv. Sabrina Ljungberg, san. Kanteletar

Helmenkalastaja
Jonna Nummela

Voisi nuo pariksi panna
Säv. Sabrina Ljungberg, san. Kanteletar

Poikatyttö
Jonna Nummela

On kumpiaki
Säv. Sabrina Ljungberg, san. Kanteletar

Ollapa päivän mies
Jonna Nummela

Hannus Pannus
Säv. Sabrina Ljungberg, san. Kanteletar

Sedät
Jonna Nummela

Toista tänne toivottihin
Säv. Sabrina Ljungberg, san. Kanteletar

Isoäidin tissit
Jonna Nummela

Jo nyt luulen luopuvani
Säv. Sabrina Ljungberg, san. Kanteletar

Vähän nähty
Jonna Nummela

Mitä me tytöt suremma
Säv. Sabrina Ljungberg, san. Kanteletar


Lemmennosto

Kuka täss' on Hiien koottu?
Kenpä Lemmon lentokeihäs?
Joka lempeni lähetti
pani kuulun kunniani?

Vielä mä lempeni herätän
nostan kuulun kunnian
nostan lempeni levosta
kunnian kulonki alta.

Paloi tuli, paloi taula
pala nuorten miesten mieli!
Paras mulle, ei pahinta
paras pappien seasta!

Syän syttyös tulehen
povi polttohon kovahan
jottei oisi öissä maata
eikä päivällä levätä!

Nouse lempi liehumahan!
Kunnia kukoistamahan!
Kule kuu, pala nuorten miesten mieli!

Kun tulis sulho

Lintunen lehossa lauloi
pyy lehossa pyypötteli.
Mitä laulat pieni lintu
pyy lehossa pyypöttelet?

Kunpa tietäisit tulevan
sulhoseni vierahaksi
sillat silkillä panisin
sametilla suorämehet.

Kullan kutsuisin tupahan
istuttaisin pöyän päähän
itse istuisin sylihin
kanssa kaulahan kapuisin.

KUN MUN KULTANI TULISI

Kun mun kultani tulisi

armahani asteleisi

tuntisin mä tuon tulosta

arvoaisin astunnasta.

Jos ois vielä virstan päässä

tahikka kahen takana

utuna ulos menisin

savuna pihalle saisin.

Kipunoina kiiättäisin

liekkinä lehauttaisin

vierren vierehen menisin

supostellen suun etehen.

Tok’ mie kättä käpseäisin

vaikk’ ois käärme kämmenellä.

Tok’ mie suuta suikkajaisin

vaikk’ ois surma suun eessä.

Tok’ mie kaulahan kapuisin

vaikk’ ois kalma kaulaluilla.

Tok’ mie vierehen viruisin

vaikk’ ois vierus verta täynnä.

Vaanp’ ei ole kullallani

ei ole suu suen veressä

käet käärmehen talissa

kaula kalman tarttumissa.

Suu on rasvasta sulasta

huulet kuin hunajameestä.

Käet kultaiset, koriat

kaula kuin kanervanvarsi.

Voisi nuo pariksi panna

Likka tanssivi somasti
poika polkevi kovasti
tasaisemp' on neien tanssi
kun pojan poloisen tanssi.
Likka on nätti ja soria
poika potra ja koria
voisi nuo pariksi panna.

Kun ei ämmät äkkäjäisi
koukkuleuat kokkajaisi.
Tulisko Turusta rutto
Amputauti Aunuksesta.
Tappaisi akat kylästä
koukkuleuat kollahtaisi!
Saisi naastit naiaksensa
koriat kosissa käyä.     

On kumpiaki

Niin on noita poikasia
kun on mustia sikoja
talvitakku porsahia.

Niin on noita poikasia
kun on suolla sammakoita
alla virsun vinkujia.

Niin on noita neitosia
kun on maalla mansikoita
punakukkia keolla.

Niin on noita neitosia
kun on kaupungin kanoja
eli liinalintusia.

Hannus pannus

Hannus Pannus, mies koria
läksi Koskelta kosihin
Virran nuorinta tytärtä
Pajarin parasta lasta.
Sanoi sinne tultuansa
Pajarihin päästyänsä:
”Paras minulle, ei pahinta
pisin minulle, ei lyhintä.”

Sanoi Virran nuorin tyttö
Pajarin parahin lapsi:
”Ei parasta, ei pahinta
ei pisintä, lyhintä.
Sinull' on ennen naitu nainen
koissa entinen emäntä.
Tapa nainen ennen naitu
murra entinen emäntä!” 

Hannus Pannus, mies koria
uskoi huoran houkutukset
tappoi naisen ennen naiun
murti entisen emännän.
Meni Koskelle kosihin
Virran nuorinta tytärtä:
”Paras minulle, ei pahinta
Pisin minulle, ei lyhintä.”

Sanoi Virran nuorin tyttö
Pajarin parahin lapsi:
”Ei parasta, ei pahinta
Ei pisintä, ei lyhintä.
Tapoit naisen ennen naiun
taiat tappoa minunki
mennä uutta ostamahan
kohta kolmatta kosihin.”

Toista tänne toivottihin

Mistä tunsit tuhma tulla
epäkelpo tien osasit
minun kuuluun kotihin
pystyhyn ison piha'an? 
Toista tänne toivottihin
paremmaista palkottihin.    

Ei sinua, sian silmä
sian silmä, koiran korva
talvisen orihin otsa
keväisen lehmän leuka
kesäisen karitsan kaula
sykysyisen vuohen naama.

Tulitko sikojen tietä
politko porsasten poluista
minun kuuluun kotihin
pystyhyn ison piha'an?
Toista tänne toivottihin
Paremmaista palkottihin.

Jo nyt luulen luopuvani

Pois tuli tytölle lähtö 
matka maasta ottaminen
tästä kuulusta kylästä
kaunihista Karjalasta
jossa kasvoin, kaunokainen
ylenin, ihana neito
kaiken kasvantoikäni
lapsipuolen päiviäni.

En mä tuota ennen luullut
enkä uskonut olisi
tok' en luullut luopuvani
uskonut eroavani.
Jo nyt luulen, jotta luovun
sekä uskon, jott' eroan
en mä tuota ennen luullut.

Millä syötän pääni, pääsky
heikko, henkeni elätän?
Kaks' on kättä kaunokaista
kaksi jalkoa jaloa.
Niillä syötän pääni, pääsky
heikko, henkeni elätän
syötän suuni survoittaki
täytän tähkäjauhoittaki.

Lähen nyt, kukka, kulkemahan
vaapukka, vaeltamahan
mansikka, matelemahan
päätä, pääsky, syöttämähän
henkeä elättämähän.


Mitä me tytöt suremma

Mitä me tytöt suremma
kuta hullut huutelemmaa?

Olkaamme tytöt yhessä
rinnatusten rinkilöissä.

Laulakaamme laatuisasti
vetäkäämme vienoisesti!