Neitsy Maarian virsi – matka kollektiivisen säveltämiseen

 Syyskuussa pääsimme treenaamaan säveltämiämme biisejä ensimmäistä kertaa koko porukalla. Mahtava fiilis! Ylärivissä Johanna, Kati, Päivi ja Julia, alhaalla Reetta, Sabrina, Auli ja Essi.

Syyskuussa pääsimme treenaamaan säveltämiämme biisejä ensimmäistä kertaa koko porukalla. Mahtava fiilis! Ylärivissä Johanna, Kati, Päivi ja Julia, alhaalla Reetta, Sabrina, Auli ja Essi.

Sabrina:

Keväällä 2017 pohdin Saarten tytärten tulevaa vuotta ja ohjelmistoa. Tähän mennessä syntyneet laulut olivat sävellyksiäni Kantelettaren teksteihin, jotka käsittelevät nuoren naisen elämää, kasvukipuja ja luopumista sekä oman voiman, itsenäisyyden ja rakkauden löytämistä. Kantelettaren tekstit olivat istahtaneet nuorelle laulukollektiivillemme ja puhutelleet meitä monin tavoin. Olin kuitenkin sitä mieltä, että laulukollektiivimme tarvitsisi vakiintuneen ohjelmistonsa rinnalle joulukonserttikonseptin, ja tekstin tulisi olla, totta kai, Kantelettaresta.

Käsiini oli osuikin Kantelettaren jouluruno Neitsy Maarian virsi. Kyseessä oli pitkä ja yhtämittainen runo, jossa kuvataan Raamatun joulukertomus suomalaisen kansan mukailemana. Kantelettaren tarinassa nuori ja viaton Marjatta kulkee metsässä ja kuulee puolukan huutelevan tätä viekoittelevasti. Marjatta poimii marjan suuhunsa ja tulee raskaaksi. Oma äiti lähettää viimeisillään olevan tyttärensä kotoa pois synnyttämään kylälle, koska ei voi hyväksyä nuoren tyttärensä aviotonta lasta. Marjatta pyytää avuksensa Piikaa, joka lähtee hädissään matkalle hakemaan apua Ruman Ruotuksen tuvalta. Ruman Ruotuksen emäntä kertoo Piialle, että Marjatta voi mennä synnyttämään metsässä olevaan saunaan, tuone missä ”tuliportto poian saapi” – Tuliportto tarkoittaa pahimmanlaatuista huoraa.

Teksti on täynnä mitä värikkäimpiä sanoja ja kielikuvia. Marjatta kerää voimansa ja lähtee tuskalliselle matkalleen: metsän keskelle synnyttämään. Joulutarinamme päättyy siihen, kun Marjatta saa lapsen, vaikka alkuperäinen runo jatkuukin aina Raamatun pääsiäiskertomuksen tapahtumiin asti. Tarinassa yhteisönsä hylkäämä nuori nainen löytää voimansa, ja loppu on toiveikas. Tämä on keskeinen Saarten tytärten teema ja ajatus tekemisen taustalla: voimaantuminen ja hankalatkin elämäntilanteet voittava toiveikkuus.

Miten ihmeessä ehtisin säveltää muutamassa kuukaudessa konsertillisen uutta musiikkia? Ajatus oli lamauttava, mutta sitten keksin: sävelletään yhdessä!

Neitsyt Maarian virren upea kalevalainen, rujonkaunis teksti puhutteli minua saman tien ja houkutti säveltämään. Aloin hahmottaa kokonaisuuden ja sen, että pitkä runo tulisi jakaa pienempiin osiin tarinan jäsentämiseksi. Mutta miten ihmeessä ehtisin muutamassa kuukaudessa säveltää konsertillisen uutta musiikkia kaikkien muiden töideni keskellä! Ajatus oli lamauttava, kunnes keksin: sävelletään yhdessä.

Yhdessä tekeminen ja siihen luottaminen, improvisaation hengessä kokeileminen ja hullutteleva heittäytyminen on kollektiivimme valtteja ja oma tapamme tuottaa uutta musiikkia. Miksemme myös säveltäisi yhdessä? Mutta miten kollektiivinen sävellysprosessi tulisi luonnistumaan? En vielä sillä hetkellä tiennyt, mutta olin varma että Saarten tyttäret selättäisi tämänkin haasteen! Haimme ja saimme apurahan Karjalan sivistysseuralta hankkeemme toteuttamiseen, mikä oli myös tärkeä kannustin konsertin toteutumiseksi.

Selvitin, ketkä kaikki kollektiivimme jäsenistä olivat kiinnostuneita sävellysprosessiin osallistumisesta, ja heitä olikin iloiseksi yllätyksekseni kahden käden jokaiselle sormelle laskettavaksi. Ilahduttavaa oli myös, kuinka useampi innostunut oli tekemässä ensimmäistä omaa sävellystään. Mahtavaa ja rohkeaa asennetta, mistä näissä erityisissä mimmeissä niin pidän!

En ollut aiemmin ohjannut säveltämisprosessia saati kollektiivista säveltämistä, mutta jostain oli aloitettava. Jaottelin runon karkeasti jaksoihin tarinan ”kohtausten” mukaiseksi, ja jaoimme osat keskenämme. Pohdimme etukäteen yhdessä tarinan jaksottumista ja draamallisia käänteitä. Säveltäjätyttäret tutustuivat kukin omiin teksteihinsä, kuulostelivat miten ne lähtisivät heidän kauttaan soimaan ja tekivät ensimmäiset luonnokset melodioista ja soinnuista.

Joku on keksinyt upeita melodioita, toinen koukuttavia rytmejä, kolmas hekumallisia stemmoja ja neljäs on auttanut nuotintamisen kanssa.

Näitä luonnoksia kuuntelutimme toisillamme ja annoimme ideoita ja kehitysehdotuksia. Oli myös hyvä kokeilla keskeneräisiä ideoita toinen toisillemme laulaen ja improvisoiden. Työstimme sävellyksiä niin keskinäisissä tapaamisissa kuin teknologian kuten äänittämisen ja digitaalisen nuotinjakamisen kautta. Osa säveltäjätyttäristä on säveltänyt itsenäisemmin, toiset taas yhdessä. Joku on keksinyt upeita melodioita, toinen koukuttavia rytmejä, kolmas hekumallisia stemmoja ja neljäs on auttanut nuotintamisen kanssa. Keskeistä on ollut prosessi: yhteinen etsiminen ja löytäminen.

Hiljalleen laulujen aihelmat alkoivat muodostua itsenäisiksi kappaleikseen. Mitä ihania tunnelmia ja sävyjä tyttäret olivat runoihin keksineetkään! Kylmiä väreitä kulki, ja innostus tarttui tyttäreltä toiselle. Otin itselleni ensimmäisen ja viimeisen runon, ja myöhemmin lisäsin toisen Kantelettaren runon Sukunsa hylkäämä Neitsy Maarian virren keskelle ja sävelsin runoon musiikin. Odotin jännityksellä, miten eri säveltäjien kappaleet muotoutuisivat yhtäältä keskenään tarpeeksi erilaisiksi ja toisaalta tarpeeksi yhdenmukaiseksi kollektiivimme musiikilliseen siihenastiseen tyyliin ja ilmaisukeinoihin verrattuna. Turhaan jännitin. Ihmeellisellä tavalla kaikki kappaleet syntyivät juuri sellaisiksi kun niiden kuuluikin tulla syntymän. Oli heti ilmiselvää, että tämä olisi taattua ”Saarten tyttäret” -laatua!

 Nuotteja hiottiin moneen kertaan. 

Nuotteja hiottiin moneen kertaan. 

Kun laulut olivat vihdoin elokuun lopussa harjoitusvalmiita, oli aika esitellä uudet tuotokset lopuille tyttärille. Halusin, että jokainen säveltäjä harjoittaisi oman kappaleensa parin ensimmäisen harjoituksen verran, jotta säveltäjän oma ääni, ajatus ja persoona nuotin takaa tulisi parhaimmalla mahdollisella tavalla esiin. On aina maaginen hetki, kun kuulee oman kappaleensa ensimmäistä kertaa muiden kuin notaatio-ohjelman esittämänä. Oman kappaleen harjoittaminen on opettavaista, kun huomaa konkreettisesti, mikä toimii ja mikä ei. Riemuitsimme toinen toistemme puolesta, kun saimme kuulla pilkahduksia uusista kappaleista. Esittelykertojen jälkeen olen ottanut ohjakset itselleni ja lähtenyt viemään kappaleita kohti taiteellista visiotani. Taiteellisilta erimielisyyksiltäkään ei ole vältytty, mutta aina mahdollisimman keskustelevassa ja rohkaisevassa hengessä.

Neitsy Maarian virren musiikkia on hiottu syyskuusta joulukuuhun asti. Koko porukan voimin olemme esittäneet parannusehdotuksia, ihmetelleet nuotin epäloogisuutta ja hakeneet äänellisiä sävyjä musiikin syventämiseksi. Deadlinet ovat paukkuneet, mutta toisaalta antaneet tarvittavat raja-aidat luovan prosessin edistymiseksi. On liikututtu kyyneliin, naurettu vatsat kippurassa ja sekoiltu! Alunperäinen ajatus soitinten värittämästä kokonaisuudesta äänimaisemineen on tiivistynyt vahvan ilmaisun a cappella -lauluun improvisaatioon, bodyperkkoihin ja koreografioihin yhdistettynä.

Intohimoni on tuoda perinnerunojen rinnalle urbaania rosoa ja kiehtovia jännitteitä. Se toteutuu nyt tanssijoiden kautta.

Ollessamme samalla keikalla Martinlaakson ostarilla Vantaan Katutanssiyhdistyksen nuorten kanssa, suumme loksahtivat auki: ”ME TARVITAAN TANSSIJAT KEIKALLE!” Oli saman tien ilmeistä, että Marjatan, Piian ja Puolukan rooliin haluttiin tanssijat, jotka voisivat improvisoida katutanssin ja nykytanssin ilmaisukeinoin musiikkimme päälle soolonumerot. Saimme mukaan upeat nuoret lahjakkuudet Isabellan, Johanin ja Sannan. Tanssijat täydentävät kertomustamme loistavasti, ja herättävät sen henkiin aivan uudelle tasolle. Yksi intohimoni on tuoda esityksiimme perinnerunojen rinnalle urbaania rosoa ja kiehtovia jänniteitä. Se toteutuu nyt tanssijoiden kautta.

Odotan malttamattomana Neitsy Maarian virsi -keikkojamme! Koska olen keskittynyt ohjaamaan koko syksyn niin säveltäjiä kuin laulajia, on oma harjoitteluni jäänyt vähemmälle. Nautin laulajien ja tanssijoiden ohjaamisesta hitsin paljon. Runonlaulajat ovat laulaneet Kantelettaren runoja, jotka on kerätty kirjojen kansiin. Pian pari sataa vuotta on kulunut, mutta runot puhuttelevat nykyihmistä edelleen. On niin sairaan hienoa nähdä, kun yksittäiset kappaleet muotoutuvat laulajien esittäminä henkilökohtaisiksi ja vaikuttaviksi tarinoiksi. Kun vaikuttavat tarinat esitetään läsnäolevasti ja avoimella sydämellä, ne kokevat esiintyjän ja yleisön välisen energianvaihdon ja päätyvät kuulijan henkilökohtaiseksi tunnekokemukseksi. Tämä kaikki on maagista ja mystistä!

Säveltäminen ei ole jotain sellaista, mitä vain armoitetut säveltäjä-statuksen saavuttaneet neropatit voivat tehdä. Säveltäminen kuuluu itseilmaisun muotona kaikille.

Kuten itselleni on tyypillistä, tämäkin projekti on opettanut erityisesti kantapään kautta. Paljon voisin tehdä asioita toisin, jos toteuttaisin tällaisen projektin uudestaan: käyttäisin esimerkiksi enemmän aikaa yhteiseen runojen analyysiin sekä pilkkoisin tehtävänantoja pienempiin osiin ja selkeämpiin aikataulutavoitteisiin.

Toivon, että myös Saarten tyttärille tämä projekti voi toimia rohkaisevana ja innostavana matkana oman äänen etsimiseen ja sen rohkeasti kuuluviin tuomiseen. Säveltäminen ei ole jotain sellaista, mitä vain erityisen armoitetut säveltäjä-statuksen saavuttaneet neropatit voivat tehdä. Säveltäminen kuuluu itseilmaisun ja kommunikoinnin muotona kaikille, jotka siihen kokevat kiinnostusta tarttua. Tärkeintä on ryhtyä toimeen kun inspiraatio iskee ja lähteä uteliaana matkaan.